marras 112019
 

Olen syksyn aikana osallistunut tulevaisuus järjestöissä-webinaareihin. Se on ollut erityisen mielenkiintoista. En ole tullut ajatelleeksi, että ihan kaikki ympärillä tapahtuva vaikuttaa myös vaikkapa yhdistystoimintaan. On ollut mielenkiintoista tutustua trendeihin, megatrendeihin, heikkoihin signaaleihin ja skenaarioihin sekä tulevaisuuden ennakointiin.

Me täällä yhdistysmaailmassa näemme joskus kovin lyhyesti eteenpäin tai sitten näemme kovin kapeasta putkesta. Pohtimalla näitä tulevaisuuteen liittyviä asioita voimme parantaa valmiuksiamme muutoksiin.

Skenaarioiden eli tulevaisuuden näkymien kautta voimme varautua erilaisiin tulevaisuuksiin. Meidän pitää miettiä vähintään kahta erilaista skenaariota, jotta pystymme ennakoimaan asioita ja miettimään valmiiksi, kuinka suhtautua muutoksiin. Yleensä nämä kaksi skenaariota ovat ääripään kummastakin päästä eli kauhuskenaario ja unelmaskenaario.

Unelmassa ollaan utopistisessa maailmassa. Mietitään vaikka, että ilmastonmuutos on pysähtynyt, ennakkoluulot ovat hälvenneet ja köyhien määrä on vähentynyt. Kauhuskenaariossa taas ilmastonmuutos on kiihtynyt entisestään, ennakkoluulot ovat lisääntyneet ja eriarvoisuus ja köyhtyminen ovat syventyneet. Nämä kaksi maailmankuvaa ovat ihan erilaiset.

Miten ne vaikuttavat yhdistysten tulevaisuuteen? Yhdistyksessäkin pitäisi miettiä ilmastonmuutokseen liittyviä asioita. Lähdetään vaikka siitä, montako tiedotetta lähetetään jäsenistölle, kuinka usein ja millä tavalla. Ennakkoluulot ovat tuttuja meille potilas- ja vammaisyhdistyksissä toimiville. Mitä yhdistyksen tulee tehdä siinä tapauksessa, että ennakkoluulot lisääntyvät? Entä mitä mahdollisuuksia antaisi yhdistyksille se, että ennakkoluulot hälvenevät? Kuinka eriarvoistumisen tai köyhtymisen lisääntyminen tai väheneminen vaikuttavat yhdistysmaailman toimintoihin?

Hulluja asioita, ehkä, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eniten pasmoja sotkee se, ettemme ole valmistautuneet muutokseen. Skenaarioiden avulla voimme miettiä, mitä pahimmillaan voi tapahtua, mitä parhaimmillaan. Silloin olemme valmiina tulevaisuuden haasteisiin.

Onko sinun yhdistyksessäsi mietitty visiota, missiota, arvoja, skenaarioita?

loka 312019
 

Olen syksyn mittaan vieraillut useammassa yhdistyksessä ja usein minulta kysytään, että mitä yhdistyksissä voitaisiin tehdä. No, sepä se! Asia, joka mietityttää kaikkia yhdistyksiä aika ajoin.

Vuoroin vieraissa voisi olla yksi vastaus kysymykseen. Vanhakin toiminta muuttuu toisen näköiseksi, kun kutsutaan vaikka joku toinen SYTYn jäsenyhdistys kylään.

Varastaminen kannattaa aina, kun puhutaan kokoontumisten aiheista ja ideoista. Toisissa yhdistyksissä on voitu keksiä jotain kivaa, jota myös omassa yhdistyksessä voisi kokeilla.

Ideoiden vaihtamista kaivataan. Mikä olisi se kanava, jossa ideat parhaiten vaihtuisivat? Olisiko se whatsApp-ryhmä? No, siihen voisin sanoa, ettei ole. SYTYllä on pitkään ollut sellainen whatsApp-ryhmä, eikä siellä ole vaihdettu ideoita vuosiin. Sääli sinänsä!

Suljettu facebook-ryhmä voisi toimia. Kokeillaanko?

Olisiko sitten esimerkiksi ryhmänohjaajien tai puheenjohtajien tapaaminen oivallinen tilaisuus ajatusten vaihtoon? Näitä on joskus kokeiltu, mutta tulokset ovat jääneet vähäisiksi. Itse voisin lähteä vaikka aamukahville eri toimijoiden kanssa miettimään kokoontumisten sisältöä.

Haastan nyt jokaisen yhdistyksen ottamaan yhteyttä johonkin toiseen yhdistykseen ja tekemään yhden ensi vuoden jäsentapaamisista tai kerrhokerroista yhdessä jonkun toisen yhdistyksen kanssa. Ja jos et halua kutsua koko yhdistystä, pyydä edes yksi jonkun toisen yhdistyksen edustaja oman yhdistyksesi tilaisuuteen kertomaan vaikkapa heidän sairaudestaan tai vammastaan. Avartaisihan jo sekin meidän jokaisen ajatusmaailmaa!

Ei sen niin ihmeellistä tarvitse olla, vaikka yhteinen pelikerta erilaisten lautapelien ääressä ja jutustelua pelin tiimellyksessä. Yhteinen karaokekerta toisen yhdistyksen porukan kanssa. Askartelu, jonka toisen yhdistyksen kerhonohjaaja vetää sinun yhdistyksessäsi. Kuulo- tai näkövammainen henkilö kertomaan vaikkapa reumayhdistykseen, minkälaisia asioita hänen elämässään tulee vastaan ja sitten seuraavalla kerralla toisin päin. Yhteistä ruonlaittoa ja sen jälkeen syömistä vaikka erilaisia neurologisia sairauksia sairastavien kesken (AVH, MS, Parkinson). On olemassa myös todella isoja kokonaisuuksia, kuten lepo, liikunta, ravinto, joiden aiheiden ympärillevoitaisiin koota erilaisia kokoonpanoja. Nyt kaikki ideoimaan ja jakamaan hyviä ajatuksia! Kokeillaan ensi vuonna jotain erilaista toimintaa yhdistysten kokoontumisissa!

loka 212019
 

Täällä toimistossa usein istuessani toimiston oven sulkeuduttua yleisöltä ovikello soi soimistaan. Se on melko häiritsevää työntekijän näkökulmasta, kun yrittää keskittyä töihin. Kuinka häiritsevää se onkaan vierailevasta luennoitsijasta?

Kun toimiston ovi on lukittu, olisi todella upeaa, jos joku ystävällinen sielu päivystäisi ovella tilaisuuden alkuun asti. Tällöin vältyttäisiin siltä, että ovikello kilkattaa kaiken aikaa.

Oletko itse ollut vaikka luennolla ilta-aikaan, kun toimisto on virallisesti kiinni? Vähän luennon alkamisen jälkeen alkaa toisen yhdistyksen tilaisuus toisessa kokoontumistilassa. Ovikello aloittaa soimisen viimeistään varttia ennen tilaisuuden alkua ja jatkuu seuraavat 20 minuuttia. Ei kiva!

Vierailevan luennoitsijan puhe katkeaa jokaiseen ovikellon soittoon. Jos toinen kokoontuminen keskittyy vaikka rentoutumiseen, on vaikea tehdä rentoutumisharjoitusta ovikellon katkaistessa keskittymisen toistuvasti.

Onko se niin vaikeaa päivystää ovella ennen oman tilaisuuden alkua siihen asti, että oma tilaisuus alkaa? Muutama minuutti vielä pidempään, niin jokainen ehtii saapua tilaisuuteen.

Mahtavaa olisi, jos jokainen voisi omissa viestintäkanavissaan kertoa, että antaaksemme toisillekin kokoontumisrauhan, päivystämme ovella esimerkiksi klo 17.45-18.05. Tällä aikavälillä etuovella on päivystys ja osallistujien toivotaan käyttävän etuovea. Näin ei kenenkään tarvitse värjötellä ulkona, eikä ovikellon soitto häiritse muita. Ei myöskään tarvitse ihmetellä, kenen pitää juosta ovea avaamaan, kun siellä on aina oman yhdistyksen ihminen vastaanottamassa tulijoita.

Rauhaisia kokoontumisia ilman ylimääräisiä ovikellon soittoja!